Runon säveliä

Varpunen

1. Usein ikkunasta katselen
    elämää pienen lintusen.
    Ei kylvä, ei kokoa pikkuinen tuo
    Isä taivaan sille tarpehet suo.

2. Pyrähtää lentoon, kuin kiittäen
    lähemmä luojaansa liitäen.
    Siipien kantohon turvaten
    huoletonna ylös kohoten.

varpunen.jpg

3. On suurempiarvoinen ihminen
    kuin hinta monen varpusen,
    siks opiksi elosta lintujen
    vois meistä ottaa jokainen.

4. Saa mielensä virittää kiitokseen
    ja katseensa kohottaa Jeesukseen.
    Hän ristintyöllään lunastaen
    meidät iloon, riemuun, vapauteen.

Kirsti Heikkilä

Kohti kirkkautta

1. Kuljin kujilla, korpiteillä
    kantoon, koloon kompastellen.
    Kunnes kuulin kolkutusta,
    kehoitusta kanssain kulkemaan.
    Katso Karitsaa.

2. Kuoli kaiken kärsien,
    kuolemankin kukistaen.
    Kieri kivi, käärinliinat kauniisti.
    Katso - käteni, kylkeni.
    Kirkkauteen kohosi.

Kirsti Heikkilä

kirsti2.png

3. Kuljen kyllä kanssasi,
    kannan kaikki kuormasi.
    Kulmakivi kestävä
    kantaa kaiken keskellä.
    Katso kaarneita.

4. Kaupunki kaunis kajastaa,
    kun Kristuksen kanssa kuljetaan.
    Kultaista katua kävellään,
    Karitsan kasvoja katsellaan.
    Kumarrus, kunnia.

Aarreaitta

Syvä kiitollisuus hiljaa valtaa alaa.
Kauniin kesän taittuessa, hetki hetkeltä syksyyn.
Kesästä jäi vain muistot ja terveyttä uhkuva kunto.
Monilta kiitos on saattanut jäädä hiljaisille huulille.
Ihmekös tämä, niin kiire kuin pilaa monta kaunista kohtaamista.
Puuttuu todellinen lämpö ja kosketuskohta.
Niin aikamme on ahdistavaa ja rumaa.

Ei osata pysähtyä ja ammentaa voimia hiljaisuudessa rukoillen.
Myönteisten asioiden kertominen tuntuisi farisealaiselta.
Ei ne kaikki muutkaan ole niin kovia kiittelemään.
Kiitollisessa sydämessä ainoastaan asuu aitous ja voimakkuus.

Anna rakas Jumala, anteeksi kun olen niin heikko tässä.
Pyritään täyttämään elämämme positiivisilla asioilla,
kuitenkin silloin voimme kaikki hieman paremmin.
Ja muistutetaan toisillemme, että polvillaan oleva matkaaja
sittenkin pääsee korkeimmalle, suoraan Isän sydämelle.

heart.jpg

Marja-Riitta Vierikko

Enkelikuoro on laulanut alla olevan laulun eräälle henkilölle unessa Kuhmossa talvella 1942.
Sanoma on hyvin ajankohtainen tänäkin päivänä!

1.     Surutonna vain kulkevi kansa, ja niin vieraana Herralle vaan.
Vaikka aika jo illaksi painuu, tulo Herran kun läsnä on.
      8.    Jos ne vainajat haudasta nousis, jotka taisteli puolesta maan,
itkusilmin ja murtuvin äänin, he nyt huutaisi kansalle näin:
2. Jospa tietäisit kansa nyt Suomen, mitä vaativi aikasi tää!
Miten etsikkoaikasi on sulla, niin suuri ja voimallinen.
      9. ”Oi, te vanhemmat, äiti ja isä, veljet, siskot ja kaikki te muut.
Minä hartaasti pyydän nyt teitä, pian kääntykää Herramme luo.”
3. Jospa tietäisit Herrasi armon, miten suuri se kohtaasi on!
Sinä kiireesti rientäisit sinne, Hänen ristinsä ansioon.
      10. ”Jumalan, oi, te uskovat lapset, jo nyt nouskohon ain rukous.
Älä polvias, ääntäsi säästä, älä aikaas ja sun käsiäs.”
4. Jospa tietäisit Herrasi armon, miten suuri se kohtaasi on!
Sinä kiireesti rientäisit sinne, Hänen ristinsä ansioon.
      11. ”Ja te vartijat Siionin muurin, sanaa Herran kun saarnaatte niin,
meidän puolesta lausukaa niille, armon hetkissä jotka viel on.”
5. Jospa tietäisit haavasi kaikki, ja sen kurjuuden, synti mi tuo.
Sinun vuoteeltas kuuluisi itku, sinä kyllä et nukkua vois.
      12. ”Älä silleen sun aikaasi tuhlaa, armo Jeesuksen auki kun on.
Sillä kohta on myöhäistä kaikki, ja vaikerrus loppumaton.”
6. Jospa tietäisit, että ei luottaa, ohi Luojan saa luotuihin niin.
Ja huolettomuutehen vaipuin, rauhanaikoja vuotella vaan.
      13. Mutta vieläkin tahtoisi Herra, suoda rauhaa ja onneakin,
kunhan kansamme nöyrtyisi kerran, Hän on auttaja armahtavin.
7. Moni tanssien aikoopi ottaa, rauhan vastaan ja juopuenkin.
Kaikki teatterit, myös elokuvat, pelit, iltamat laitetahan.
      14. Käsi Herran on voimakas vielä, halu hällä on laupeuteen.
Oi, jos nähdä Hän sais elontiellä, monen kulkevan kirkkauteen.