Musiikin sointuja

1. Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi,
vain hänen luonaan tyyntyy syömmeni.
/: Vain luona ristin hiljaa vartoen
saan kaiken Hältä, mä mitä tarvitsen.:/

2. Kuin virvatulten tuo liekki häilyvä
on täällä onnekkainkin elämä.
/: Pois rientää hetket onnen päivien;
vain Jeesus antaa voi onnen ainaisen.:/

3. Vain Jeesus riittää, kun kaiken peittää yö
ja sydän tuskan täyttämänä lyö.
/: Kun kuljen kautta korven pimennon,
vain Jeesus riittää, Hän yksin luonain on.:/

4. Vain Jeesus riittää, kun myrskyt raivoaa
ja aallot uhkaa purren upottaa.
/: Oi, auta Herra! Huudan tuskassain.
Hän tyyntää myrskyn, kun on mun purressain.:/

5. On luonain Jeesus, kun silmäin sulkeutuu
ja päärlyportit mulle avautuu.
/: On luonain Hän, kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.:/

Kun olo tyhjä sisimpääni vaivaa,
kun huolet painaa mieltä hämärtää,
kuin silloin vain mä hiljaisena oottaa
kätesi kosketusta lempeää.

  

Sä annat voiman nousta yli vuorten.
   Sä voiman annat alla myrskysään.
   Vahva oon mä silloin, kun sä kannat
   ja rohkaiset mua jälleen elämään.

Ei elämä voi olla ilman tuskaa,
tää sydän lyö vain suurta ikävää.
Kun silloin saavut vierelleni hiljaa
voin ikuisuuteen nähdä valoisaan.

Sä annat voiman nousta yli vuorten.
Sä voiman annat alla myrskysään.
Vahva oon mä silloin, kun sä kannat
ja rohkaiset mua jälleen elämään.

Elävää vettä mä tuon janoisille
kuivuneen maan mä kukkimaan saan.
Henkeni vuodatan jokaisen ylle
siunaavat virrat kun käy tulvimaan.

Tulkaa vaan, tulkaa vaan
luoksein puhdistumaan.
Juoda saat, vettä elävää
se kaiken uudistaa.

Kuin silmäteräni kansani muistan
mieltäsi maa ei saa valloittaa.
Luokseni palaa niin anteeksi annan
armoni virrat taas käy tulvimaan.

  

Tulkaa vaan, tulkaa vaan
luoksein puhdistumaan.
Juoda saat, vettä elävää
se kaiken uudistaa.

Olenhan Herrasi lunastajasi
ensimmäinen ja myös viimeinen.
Ei ketään toista ken ois vertaiseni
elämän virta tää on ilmainen.

Tulkaa vaan, tulkaa vaan
luoksein puhdistumaan.
Juoda saat, vettä elävää
se kaiken uudistaa.

1. Näet uupuneen, kuljet vierelleen
jotain sanot jälleen ja jätät yksikseen.
Joku yksinään polun viereen jää.
Kuka nostaa, kuka kantaa, ystävää.

2. Matka yhteinen, kanssa veljen sen,
joka yksin kulki, tieltä langeten.
Tuskan vaikka näit, kylmyyteesi jäit.
Turhaan odotti hän ketään vierelleen.

Nosta langenneet, kanna uupuneet.
Anna sulaa viimein sydämesi jää.
Nosta langenneet, kanna uupuneet.
Vahvista ystävää, vahvista ystävää.

  

3. Kulje luona sen, jonka voimien
näet tiellä taisteluiden uupuneen.
Käden ojentain, sydän rakastain
alasvaipuneen voit nostaa uudelleen.

Nosta langenneet, kanna uupuneet.
Anna sulaa viimein sydämesi jää.
Nosta langenneet, kanna uupuneet.
Vahvista ystävää, vahvista ystävää.

Vahvista ystävää, vahvista ystävää.

1. Uuden taivaan sekä uuden maan nähdä mä kerran saan...
Kaupunki sen suuri loistossaan, Jaspis-muurit, kadut kullan hohtavat.
Päivä suuri ihmeinen, kun saan nähdä kaupungin,
tuon uuden Jerusalemin, jonne täältä kaipasin.

2. Aurinkona siellä Jeesus on, hän, mi ’ johti armohon.
Antoi mulle uuden elämän, poisti kaikki synnit sydänverellään.
Niinpä puhtaana mä saan nähdä uuden taivaan, maan.
Se suurta armoa on vaan, ei ansiota ollenkaan.

3. Kaikki entinen on sieltä pois, mikä täällä tuskaa toi.
Vajavaisuus täysin loppunut, täydellisyys ikuinen on alkanut.
Siel ' ei enää kiusoja, sairautta, pelkoa,
ei pimeyttä laisinkaan. Uus on taivas, uusi maa.

4. Taivaaseen sä myöskin kaipailet, sitä usein aattelet.
Mutta teidäthän, ei syntiä taivaaseen voi viedä kenkään mukanaan.
Jeesus kuoli tähtesi, antaa anteeks syntisi.
Saat valkovaatteet lahjaksi, taivaan kirjaan nimesi.