Matteuksen evankeliumi, luku 1

En tiedä parempaa tapaa olla yhdessä seurakuntana kuin kokoontua Raamattupiiriin - lukemaan yhdessä porukalla Jumalan Sanaa järjestyksessä eteenpäin ja juttelemaan siitä.

Tästä rakkaudestani Raamattupiiriin lähti idea blogista, joka olisi kuin luvun kerrallaan lukeva Raamattupiiri. Sillä erotuksella, että joudut tyytymään minun ajatuksiini, jos et lähde kommentoimaan - toiveeni tietenkin on, että kommentoisit!

Jos ja kun Raamattua aikoo lukea läpi, loogisinta on aloittaa Uuden Testamentin alusta. Aloitetaan siis lukeminen Matteuksen evankeliumista - siitäkin huolimatta, että Matteus aloittaa sukuluettelolla!

Ei sivuuteta "tylsää" sukuluetteloakaan, vaan lähdetään katsomaan, mitä ensimmäisestä luvusta tällä kertaa avautuisi. 

Matteuksen evankeliumi alkaa käytännössä pitkällä rimpsulla nimiä; Jeesuksen sukuluettelolla.

Ei ihan helppo aloitus - meille. Mutta Matteushan kirjoitti ensisijaisesti juutalaisille lukijoille ja hän aloitti sukuluettelolla ihan hyvästä syystä.

Juutalaiset odottivat luvattua Messiasta, Abrahamin siementä ja Daavidin poikaa. Joten mitäs sitä saivartelemaan: Matteus aloittaa kertomalla heti kättelyssä, että Jeesus on tämä Kristus – eli Messias – jonka sukulinja jatkuu suoraan Abrahamiin ja Daavidiin!

Matt. 1:1-2

Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Abrahamin pojan, sukuluettelo:

Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet.

Periaatteessahan sukuluettelon olisi voinut aloittaa Adamistakin. Jos tarkoitus on kertoa ilosanoma pelastuksesta ja lupausten täyttymisestä, ensimmäinen lupaus Jeesuksestahan löytyy jo syntiinlankeemuskertomuksesta (1. Moos. 3:15).

Mutta Matteus aloittaa Abrahamista ja Iisakista. Mikäpä sen sopivampaa.

Elokuvat - kakkososat ainakin - alkavat joskus katkelmalla menneestä. Jos Matteuksen lukijoiden mieleen nousisi kertomus Abrahamista ja Iisakista (1.Moos. 22), se toimisi loistavasti juuri sellaisena katkelmana!

Jumala koetteli Abrahamia käskemällä häntä uhraamaan ainoan poikansa Iisakin, joka juutalaisen perimätiedon mukaan oli siinä vaiheessa kolmissakymmenissä. Ei missä tahansa, vaan kolmen päivän matkan päässä Moorian vuorella - perimätiedon mukaan Jerusalemin temppelivuorella.

Abraham (ja Iisak!) läpäisivät koetuksen. Abrahamin ei tarvinnut uhrata Iisakia, vaan Jumala osoitti sijaisuhrin.

Näistä tapahtumista kuluu aikaa, aika paljon. Mutta sitten alkaa tapahtua. Juuri niitä tapahtumia, joista Matteus aikoo evankeliumissaan kertoa. 

Jumala itse uhraa oman ainoan Poikansa, joka on noin kolmissakymmenissä. Siellä samaisessa Jerusalemissa. Ja toisin kuin Abrahamin, Jumalan täytyy uhrata Poikansa. Jeesus on itse sijaisuhri, meidän jokaisen puolesta.

Jos kyseessä olisi elokuva, avautuisi katsojalle Jeesuksen uhrikuoleman kautta syy alussa näytettyihin tapahtumiin, Abrahamin ja Iisakin tarinaan. Et voi väittää, ettei juoni olisi hyvä! Vielä parempi se on, kun tietää sen olevan totta. 

Mutta jatketaan eteenpäin... 

Matt. 1: 3-11:

Juudalle syntyivät Peres ja Serah, joiden äiti oli Taamar. Perekselle syntyi Hesron, Hesronille Raam,

Raamille Amminadab, Amminadabille Nahson, Nahsonille Salmon,

Salmonille Booas, jonka äiti oli Raahab. Booakselle syntyi Oobed, jonka äiti oli Ruut. Oobedille syntyi Iisai

ja Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Uurian vaimo.

Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille Abia, Abialle Aasa,

Aasalle Joosafat, Joosafatille Jooram, Jooramille Ussia,

Ussialle Jootam, Jootamille Aahas, Aahakselle Hiskia,

Hiskialle Manasse, Manasselle Aamon, Aamonille Joosia

ja Joosialle Jekonja ja tämän veljet siihen aikaan, kun kansaa siirrettiin Babyloniaan.

Matteus mainitsee sukuluettelossa myös naisia, mikä jo itsessään on tietysti ollut yllättävää. Mutta ei sellaisia naisia, joita siinä olettaisi olevan. Ei esim. Abrahamin vaimoa Saaraa. Vaan Taamarin, Raahabin, Ruutin ja "Uurian vaimon" eli Batsaban. 

Taamarin tarina löytyy 1.Moos.38:6 alkaen, Raahabin tarina Joos.2:1 alkaen, ja Ruutista kerrotaan Ruutin kirjassa.

Näistähän erityisesti Taamarin tarina on melko hämmentävä. Ja jäin vähän jumiin lukiessani näiden naisten kertomuksia Raamatusta ja ”kommentaareja” siitä, miksi Matteus mainitsee heidät. 

Mutta itselleni isoimmaksi pointiksi nousi kuitenkin se, että heillä kaikilla näyttää olleen kova halu kuulua Jumalan kansaan!

Taamar halusi synnyttää lapsen ja kuulua itsekin sukuun, jolla oli Jumalan lupaukset. Niin kovasti, että ryhtyi hengenvaaralliseen suunnitelmaansa. Yhtä lailla hengenvaarallinen oli Raahabin "loikkaus" Israelin kansan puolelle. Ruut taas laittautui puoliväkisin anoppinsa mukaan Israelin maahan, vaikka se merkitsi järjellä ajatellen luopumista kaikista mahdollisuuksista tulevaisuutensa suhteen.

Heistä tulee mieleen Jeesuksen sanat Luuk.16:16 33/38 käännöksessä: "Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin." 

Toinen yhdistävä asia on, että nämä kaikki kolme naista taisivat kuulua pakanakansoihin (vaikkakin Taamarin osalta jäin siitä vähän epätietoisuuteen). Jos niin on, Matteus on taas löytänyt valtavan tarinan kaaren mainitsemalla Jeesuksen sukupuuhun omasta halustaan liitetyt pakanat näin evankeliumin aluksi ja lopettamalla evankeliuminsa lähetyskäskyyn - käskyyn tehdä kaikista pakanakansoista Jeesuksen opetuslapsia. Mutta tietenkin vain niistä, jotka haluavat!

Mutta entä se neljäs nainen, Batsaba (2.Sam. 11 alkaen)? Matteus ei mainitse Batseban nimeä, vaan kertoo Salomon äidin olevan Uurian vaimo. (Vaikka teknisesti ottaen Batseba oli Uurian vaimo alunperin, alkaessaan odottamaan Salomon isoveljeä, joka kuoli.)

Miksiköhän Matteus mainitsee Batseban, jonka kanssa Daavid syyllistyi aviorikokseen ja sen seurauksena murhaan?

Siksikö, että Daavid sai syntinsä anteeksi?

Syntiään katuva Daavid pyytää psalmissa 51:9 näin:

"Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi."

Meistä jokainen tarvitsee puhdistusta synnistä. Mutta enää ei tarvita iisoppia kastettavaksi eläinuhrin vereen. Jeesuksen veri riittää, ja jokainen katuva saa syntinsä anteeksi.

Matt. 1:12-17:

Babyloniaan siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille Serubbaabel,

Serubbaabelille Abihud, Abihudille Eljakim, Eljakimille Assur,

Assurille Saadok, Saadokille Jaakin, Jaakinille Elihud,

Elihudille Eleasar, Eleasarille Mattan, Mattanille Jaakob

ja Jaakobille Joosef, Marian mies. Mariasta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.

Abrahamista Daavidiin on siten kaikkiaan neljätoista sukupolvea, Daavidista Babylonian pakkosiirtolaisuuteen asti neljätoista ja Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen neljätoista sukupolvea.

Sukuluettelon lopussa tulee tottakai vielä yksi nainen, Maria.

Mutta 14 – 14 - 14 on aina yhtä sykähdyttävä! Kuinka tarkka suunnitelma, joka etenee kuin juna – siis näin jälkikäteen katsottuna. Vaikka 42 sukupolvea on pitkä aika.

Koko Vanhan Testamentin kuvaaman Israelin kansan historian ajan Jumalan suunnitelma on kuitenkin edennyt vaihe vaiheelta tullakseen paljastetuksi omalla ajallaan. Jopa luopumuksen seurauksena tapahtunut Babylonian pakkosiirtolaisuus ajoittui osaksi suunnitelmaa, jonka kautta Jumala toisi pelastuksen omalle kansalleen – ja meille kaikille.

Matt. 1:18-20:

Jeesuksen Kristuksen syntyminen tapahtui näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, kävi ennen heidän yhteenmenoaan ilmi, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä.

Koska Joosef, hänen miehensä, oli hurskas eikä tahtonut saattaa Mariaa häpeään, hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa hylätä hänet.

Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.

Maria sanoi enkeli Gabrielille: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan”. Maria oli valmis ottamaan Jeesuksen vastaan siitä huolimatta, että avioliiton ulkopuolella alkanut raskaus ei olisi helppo juttu, eikä sen ajan kulttuurissa millään muotoa riskitön tilanne.

Joosef-parka joutuu rankkaan tilanteeseen saadessaan selville, että hänen morsiamensa on raskaana. Oman tuskansa keskellä hän koittaa pohtia, miten saisi kihlauksen purettua niin, ettei lisäisi Marian stigmaa.

Ja sitten tulee unessa enkeli, joka aloittaa muistuttamalla, että Joosef oli ”Daavidin poika” – että hän kuului siihen sukulinjaan, josta Messias tulisi. Ja enkeli kertoo, ettei Marian raskaus ole alkanut niin kuin olettaa sopisi.

Nyt siis Joosef tiesi sen. Mutta ympäröivät ihmiset eivät tienneet. He saivat pitää ajatuksensa aviottomasta lapsesta. Siitä huolimatta Joosef, samoin kuin Mariakin, valitsivat ottaa Jeesuksen elämäänsä ja olivat valmiita kantamaan siitä aiheutuvan "ristinsä". 

Jeesus ei lupaa meillekään "yleistä hyväksyntää". Ristinsä joutuu edelleenkin kantamaan jokainen, joka tahtoo ottaa Jeesuksen vastaan (Matt. 16:24).

Matt. 1:21:

Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

On kaunista, miten Jumala voi kertoa puolisoille saman asian, jotta on helpompi tukea toinen toistaan. Mutta mietipä, mikä merkitys tässä oli uskon vahvistamiseksi sillä, että enkeli kertoi molemmille erikseen nimen Jeesus! Joosef ei kuullut sitä Marialta eikä Maria Joosefilta (Luuk.1:31). Sama nimi oli kerrottu molemmille.

Matt. 1:22-23:

Tämä kaikki on tapahtunut, jotta kävisi toteen sana, jonka Herra on puhunut profeetan kautta:

”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel” – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.

Jumala meidän kanssamme. Se on kuin Raamatun punainen lanka.

Alussa Jumala oli Adamin ja Eevan kanssa paratiisissa. Ilmestyskirjassa kerrotaan, että aikanaan, kun Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, Hän on taas ihmisten kanssa, asuu heidän keskellään (Ilm.21:3).

Jos näistä - alkutilanteesta ja lopputilanteesta – voisi ajatella tulevan ikään kuin kehykset Raamatun palapeliin, kannattaisi palapelin keskelle muodostuvaa kuvaa alkaa rakentamaan tästä Joosefille annetusta ”palasta”. Me jouduimme eroon Jumalasta, joten Jumala tuli Jeesuksessa itse meidän keskellemme, jotta me pääsisimme takaisin Hänen yhteyteensä.

Matt. 1:24-25:

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Hän ei kuitenkaan yhtynyt vaimoonsa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus.

”Autuas se, joka uskoi”. Elisabet sanoi niin Marialle (Luuk.1:44), mutta hyvällä syyllä sen voi sanoa myös Joosefista. Toivottavasti saman voisi sanoa meistäkin.