Välipalaksi: kuka keksi kesannoinnin?

Moni kokee erityisesti Mooseksen kirjat (ehkä ensimmäistä lukuunottamatta) tylsänä tai vähintäänkin vaikeana. Mutta jos olet niitä lukenut, oletko huomannut, miten käytännöllisiä Jumalan Mooseksen kautta Israelin kansalle antamat käskyt ovat?

Siis nykytietämyksen valossa.

Koska Jumala on luonut kaiken, Hän tietenkin myös tietää, miten mikäkin systeemi toimii. Mutta hän tietää myös luomiensa ihmisten rajallisen käsityskyvyn. Joten hän antaa käskynsä siinä muodossa, jonka ihminen kunakin aikakautena pystyy käsittämään.

Hyvä esimerkki siitä on spitaali, maailman ensimmäinen infektiotauti. Siis tarttuva tauti, joka tarttuu pääasiassa pisaratartuntana kuten vaikka nyt jo otsikoista kadonnut korona. Meille maskit ja maskipakko oli uusi asia korona-aikana. Mutta oletko huomannut, että Jumala määräsi "maskin" käytön - kasvojen alaosan peittämisen - jo spitaalia vastaan?

3. Moos. 13:45

Spitaalitartunnan saaneen on kuljettava repaleisissa vaatteissa, hiuksen hajallaan ja kasvojen alaosa peitettynä ja huudettava: ”Saastainen, saastainen!”

Saastainen oli käsite, jonka ihmiset käsittivät ennen kuin ihmiskunnalla oli mitään käsitystä taudinaiheuttajista. Nykypäivänä sama vaikutus saavutettaisiin näyttämällä kipeältä ja tiedottamalla: "olen karanteenissa". 

Karanteenissahan voi olla kahdesta syystä. Siksi, että on sairastunut ja voi levittää tartuntaa, tai siksi, että on "riskiryhmäläinen", jota täytyy erityisesti suojata tartunnalta. Näyttäisi, että Jumala käytti myös sanaa saastainen näissä kahdessa tarkoituksessa. Spitaalisen kohdalla kyse oli tartunnan leviämisen ehkäisemisestä. Naisten kohdalla, kuukautisten aikaan ja synnytysten jälkeen, uskon Jumalan halunneen suojella naisia aikoina, jolloin he ovat erityisen alttiita kohtutulehduksille. 

Mutta etten eksyisi liian kauas otsikosta; missä Raamattu puhuu kesannoinnista?

Havahduin äskettäin Raamattua lukiessa käsitteeseen nimeltä sapattivuosi. Sapattivuosi tuo itselleni ensimmäisenä mieleen parempiosaisen kansalaisen, joka ottaa vuoden vapaata työstään, ja lähtee vaikkapa purjehtimaan maailman merille.

Kuitenkin senkin käsitteen on lanseerannut Jumala, ja sapattivuosi oli tarkoitettu ensisijaisesti maalle: 

3. Moos. 25:1-7

Herra puhui Moosekselle Siinainvuorella:

Sano israelilaisille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä annan teille, maan on saatava viettää sapatinlepo HERRAN kunniaksi.

Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa sen sato,

mutta seitsemäntenä vuotena maalla olkoon levon aika, HERRAN sapatti. Älä kylvä silloin peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi.

Älä korjaa leikatun viljasi jälkikasvua äläkä poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viiniköynnöksissäsi. Silloin maalla on levon vuosi.

Mitä maa levätessään itsestään kasvaa, se riittää ruuaksi teille, niin sinulle itsellesi kuin palvelijallesi ja palvelijattarellesi, päiväpalkkalaisellesi ja luonasi väliaikaisesti asuvalle.

Myös karjasi ja maasi eläimet syökööt kaikkea, mitä maa itsestään tuottaa.

Maa piti siis kesannoida vuodeksi seitsemän vuoden välein! 

Jumala oli viemässä kansaansa maahan "joka vuotaa maitoa ja hunajaa" - ja hän halusi pitää maan sellaisena. Kesannoinnin eli viljelemättä jättämisen tarkoituksenahan on, että maaperä saa uudistua. Eikä Raamattua vapaasti lainaten kävisi niin, että maa muuttuu vasken kaltaiseksi, viljelijän voima valuu hukkaan eikä maa anna satoaan (3.Moos.26:19-20). 

Mutta agraarikulttuurissa, jossa eletään suoraan siitä, mitä maa tuottaa, on pelottavaa jättää kylvämättä! Senkin Jumala tiesi:

3.Moos.25:20-22

Te ehkä sanotte: ’Mitä me syömme seitsemäntenä vuotena, kun emme kylvä emmekä korjaa satoamme?’

Minä lähetän kuudentena vuotena teille siunaukseni, niin että maa tuottaa kolmen vuoden sadon.

Kun te kylvätte kahdeksantena vuotena, teillä on vielä vanhaa satoa syötävänä yhdeksänteen vuoteen asti. Siihen asti, kunnes sen vuoden sato on saatu, teillä on vanhaa satoa syötävänä.

Nykyään jos kesannoidaan, kesannoidaan vain osa pelloista kerrallaan. Mutta israelilaisten piti kesannoida kaikki kerralla luottaen Jumalan huolenpitoon! Sapattivuosi olisi siis samalla ollut ihmisille levoksi.

Nykypäivänäkään harvalla on mahdollisuutta haaveilla sapattivuodesta. Mutta on aika vallankumouksellista, että Jumala oli suunnitellut sen Egyptistä vapauttamalle kansalleen, useampi tuhat vuotta sitten!

(Sapattivuodet jäivät toki pitämättä, mutta se onkin jo toinen tarina.)

Lepo ja sen mahdollisuus oli sidottu Jumalan tahdossa elämiseen:

3. Moos. 25:18-19:

Toimikaa siis minun lakieni mukaan, noudattakaa minun säädöksiäni ja tehkää niiden mukaan, niin te saatte asua maassa turvallisesti.

Silloin maa antaa satonsa, ja te saatte syödä kylliksenne ja voitte asua maassa turvallisesti.

3. Moos. 25:21: Minä lähetän kuudentena vuotena teille siunaukseni, niin että maa tuottaa kolmen vuoden sadon.

Jumala oli suunnitellut kansansa viettävän joka seitsemän vuosi sapattivuotta vapaana kuin taivaan linnut, joista Jeesus puhuu vuorisaarnassa:

Matt.6:25-26:

”Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkää ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne?

Ja vaikka sapattivuodella oli käytännöllinen tarkoituksensa juuri ”kesannoinnin” kautta, sillä oli myös hengellinen merkitys. Jumala halusi kansansa etsivän Hänen tahtoaan – laittavan sen etusijalle - ja luottavan siihen, että he saavat Häneltä kaiken tarvitsemansa.

Tämän aivan saman hengellisen merkityksen Jeesus avasi meille vuorisaarnassa:

Matt.6:31-34

Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tai 'Mitä juomme?' tai 'Mitä puemme päällemme?'

Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä.

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. 

Sapattivuosi nykymerkityksessään ei takaa lepoa. Ja toisaalta levossa voi olla työ ja touhun keskelläkin. Koska todellinen lepo – huoleton lepo – on lepoa omasta yrittämisestä, ja katseen siirtämistä Jumalaan, joka kaiken antaa.

Levollista alkukesää!