Johannes Kastaja: Kääntykää!

Matt.3:1-2

Niinä päivinä Johannes Kastaja tuli ja saarnasi Juudean erämaassa.

Hän sanoi: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”

Johanneksen saarnan aihe oli hyvin selkeä: kääntykää!

Mitä tuo käsky kääntyä sitten oikeastaan tarkoittaa? Kirjoitin edellisessä blogissani tuhlaajapoikavertauksesta. ”Kääntykää” on huuto jokaisen tuhlaajapojan ja -tyttären perään. Käänny pois omilta teiltäsi, tee täyskäännös ja lähde etsimään Jumalaa! Aivan samoin kuin tuhlaajapoika kääntyi ja palasi kotiin.

Johannes jatkaa: ”sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. Johannes painottaa tällä sivulauseella, että nimenomaan nyt on aika kääntyä. Miksi?

Jesaja sanoo 55:6: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet voidaan löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä.”

Tämä Jesajan jakso on ainakin Raamattu Kansalle -käännöksessä otsikoitu nimellä ”Etsikkoaika”, ja se koskee tietenkin meitä kaikkia, kaikkina aikoina. Mutta Johannes Kastajan saarnatessa Herra oli varsin konkreettisesti lähellä ja löydettävissä! Valokeila siirtyisi pian Häneen, jonka tulemiseen Johannes oli valmistamassa sydämiä.

Sivumennen sanoen yhteys Johanneksen saarnan ja Jesajan luvun 55 välillä jatkuu muuten vielä jakeessa Jes.55:7, jossa Jesajakin kehottaa kääntymään: ”Jumalaton hylätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran luo, niin hän armahtaa, ja meidän Jumalamme luo, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.”

Mutta se ei ole ehkä yllätys, saihan juuri Jesaja profetoidakin Johannes Kastajasta:

Matt.3:3-4

Juuri hänestä profeetta Jesaja puhui sanoessaan: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi!”

Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö. Hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja luonnonhunaja.

Johanneksen elintavoilla hän pystyi olemaan riippuvainen vain Jumalasta, ei ihmisistä. 

Siinä missä sidonnaisuudet voivat olla este nykyään jossakin maallisessa virassa toimimiselle, oli sidonnaisuuksien puuttuminen varmasti tärkeää tässä Jumalan Johannekselle antamassa virassa!

Matt.3:5-6

Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä Jerusalemista ja kaikkialta Juudeasta sekä Jordanin ympäristöstä.

Hän kastoi heidät Jordanissa, kun he tunnustivat syntinsä.

Väkeä virtasi autiomaahan, Johannes saarnasi ja kastoi ne, jotka tunnustivat syntinsä. Vaikka Johannes kastoi parannuksen kasteella (Ap.t.19:4), ja meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room.6:3-4), lähtöpiste on muuttumaton.

Aito evankeliumi lähtee aina kääntymisestä Jumalan puoleen, oman syntisyytensä ymmärtämisestä, syntien tunnustamisesta ja halusta hylätä ne.

Jos et ole vangittu (synnin kahleilla), miten voit haluta vapautua?

Jos sinua ei odota tuomio, miten kukaan voisi lunastaa sinut vapaaksi?

Näin joulun alla suren ja ahdistun ”evankeliumista”, jossa keskitytään vain ihmettelemään ”seimen lasta” - ikään kuin jotakin myyttistä taruhahmoa, johon uskomalla saa synnit anteeksi. Tarvitsematta sanoa niille hyvästejä!

Tällainen evankeliumi ei ole evankeliumi ollenkaan eikä vapauta ketään.

Jeesus tuli vapauttamaan meidät synnin vallasta. En tiedä, onko tämä hyvä tai edes sopiva esimerkki, mutta aivan niin kuin AA-kerholaisen ensimmäinen askel alkoholin vallasta vapautuakseen on tunnustaa olevansa alkoholisti, on meidän jokaisen ensin tunnustettava syntimme ja syntisyytemme, jotta voimme Jeesuksen kautta vapautua synnin vallasta.

”Hedelmistään puu tunnetaan”. Saarna, josta otetaan pois kääntyminen, ja jossa armo ilman käsitystä synnistä jää tyhjän päälle, ei saa aikaan muutosta ihmisessä.

Samasta ”hedelmistään puu tunnetaan” -syystä olen surrut joulunviettoa ylipäätään.

Vaikka Raamattu ei kerro Jeesuksen syntymän ajankohtaa, eikä kehota sitä juhlimaan (vaan muistamaan hänen kuolemaansa), on joulun merkitys Jeesuksen syntymäjuhlana juurrutettu varmasti meihin kaikkiin. Huolimatta Rooman keisari Konstantinuksen ja pakanajuhlien osuudesta asiaan. Tai huolimatta siitä, olivatko lampaat Juudeassa yöllä kedolla talvikuukausina.

Mutta jos kerran puu tunnetaan hedelmistään, ei voi olla pysähtymättä huomaamaan, miten joulu aiheuttaa enemmän eriarvoisuuden kokemusta, ruuhkaa turvakodeissa ja kaikenlaista inhimillistä hätää enemmän kuin mikään muu aika vuodesta.

Ja kuitenkin aito evankeliumi aiheuttaa hätää vain omasta syntisestä tilasta – aivan kuten Johanneksen saarna.

Matt.3:7-12

Mutta nähdessään monien fariseusten ja saddukeusten tulevan kasteelle Johannes sanoi heille: ”Te kyykäärmeiden sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?

Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy.

Älkää luulko, että voitte sanoa: ’Onhan Abraham meidän isämme.’ Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Abrahamille.

Kirves on jo pantu puiden juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.

Minä kastan teidät vedessä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kantamaan hänen kenkiään. Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa.

Hänellä on kädessään viskain, ja hän puhdistaa puimatantereensa. Jyvät hän kokoaan aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.”

Pitkä pätkä puhetta, jonka Johannes suuntaa fariseuksille ja saddukeuksille.

Hehän kirjoitusten tuntijoina tiesivät kaikkein parhaiten olla odottavalla kannalla Messiaan tuloa ajatellen. Ehkä he tulivat Johanneksen kasteelle vain muodollisista syistä, ollakseen valmiita Messiaan ilmestymiseen, mutta tuntematta hätää omista synneistään ja ymmärtämättä tarvettaan kääntyä? Ja miksipä kukaan kääntyisi, jos ajattelee olevansa oikealla tiellä?

Johannes ei kuitenkaan lähde arvioimaan kunkin kääntymyksen aitoutta, vaan sanoo: ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy”.

Taas päästiin siis takaisin siihen, että hedelmistään todellakin puu tunnetaan! Se, että ihminen on vastannut Jumalan kutsuessa häntä, ja kääntynyt Jumalan puoleen, ei ole asia, joka jäisi vain ihmisen sisälle. Se tulee kaikille näkyväksi hedelminä.

Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvitse puskea hedelmiä aikaan itse itsestämme, eikä se onnistuisikaan. Me olemme ”oksia” ja jos meidät on liitetty ”viinipuuhun”, me kannamme hedelmää, kuten Jeesus opettaa (Joh.15:5).

Matt.3:13-17

Siihen aikaan Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen.

Johannes kuitenkin esteli häntä ja sanoi: ”Minä tarvitsen kasteen sinulta – ja sinä tulet minun luokseni!”

Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus.” Silloin Johannes suostui siihen.

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen.

Ja taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Jeesus, joka oli synnitön, meni parannuksen kasteelle. Olen kyllä kuullut ja lukenut opetuksia siitä, miksi, mutta en voi väittää ymmärtäväni. Jeesus tuli maailmaan elääkseen ensin meidän puolestamme Jumalaa miellyttävän elämän ja kuollakseen sitten meidän puolestamme. Menikö hän kasteelle samaistuakseen siinäkin meihin? Sen tiedän kuitenkin, että olisi hassua, jos väittäisin, ettei minun, joka olen syntinen, tarvitse mennä kasteelle Herrani esimerkin mukaan.

Johanneksen kasteesta Jeesus aloitti kasteesta palvelutehtävänsä. Heti kasteen jälkeen hänen päälleen laskeutui Pyhä Henki voimaksi hänen palvelutehtäväänsä varten.

Samalla tavoin Pyhä Henki laskeutui Helluntaina Jeesuksen taivaaseen ottamisen jälkeen voimaksi opetuslasten päälle heidän palvelutehtäväänsä varten. Ja samalla tavoin Herra haluaa varustaa edelleen meistä jokaisen.